Vauvan ruokailu ja imetys - onko se sittenkään niin yksinkertaista?

Gefferin uusi brändilähettiläs Oona Hyrylä pohtii imetystä ja vauvan kiinteiden aloituksen ajankohtaa uusimmassa artikkelissa. Aihe on ajankohtainen aina sillä tarvitsemme esimerkkejä kaikenlaisista kokemuksista.

Varoitus. Teksti on pitkä kuin nälkävuosi. Juttu sisältää vertaistukea imetyksen kanssa taisteleville sekä infoa kiinteiden ruokien aloituksen helpotukseen. Jutun on kirjoittanut Oona Hyrylä.

Ihana kamala imetys

Ennen raskautta en ymmärtänyt keskustelua imetyksestä, puhumattakaan imetyksen stressaamisesta. Jo neuvolassa kysyttäessä (miksi siitä muuten pitää kysyä mielipidettä jo viikolla 7?) sanoin, että imetän jos se onnistuu enkä ota siitä stressiä. Pidin sekä pulloruokintaa että imetystä hyvänä vaihtoehtona ja koin, että molemmissa on hyvät puolensa. Nyt kun Robin on vähän vanhempi, voin hieman naurahtaa omille stressittömille ajatuksilleni.

Robinin synnyttyä imetys lähti hyvin käyntiin ja Robinin paino nousi erinomaisesti. Ajattelin, että imetys on aikaavievää ja ihanaa, mutta olin myös todella kiinni vauvassani. Se yllätti sekä ahdisti hormonimyräkän keskellä. 

Oona

Ongelmia näkyvissä

Sitten herra R alkoi ymmärtämään asioista; tutkimaan ja  näkemään maailmaa. Eipä paljoa ruokailu enää kiinnostanut.

Imetyksestä tuli 2kk iästä eteenpäin aivan hirvittävää taistelua ja huutoa. Minä itkin ja Robin itki.

Robin söi rinnasta ainoastaan kun oli nukahtamssa, juuri heränneenä ja yöllä unissaan tai pimeässä. Imetys onnistui vain autossa tai hämärässä huoneessa ilman ketään muuta. Edes puhetta ei saanut kuulua. Helppoa ainakin käytännön tasolla (rakastan sarkasmia).

Huomasin, että mietin kokoajan imetystä ja kauhulla ajattelin ”apua, kohta pitää imettää”.

Sain jostain päähäni, että imetyksen lopettaminen ei ole vaihtoehto minulle. Tässä kohtaa mainittakoon, että monet ystävieni lapset ovat kasvaneet korvikkeella terveiksi ja mielettömiksi minityypeiksi. Itseasiassa allekirjoittanutkin on elänyt korvikkeella 4kk eteenpäin.

Kyse ei siis ole siitä, että pitäisin imetystä ainoana hyvänä vaihtoehtona tai korviketta huonona. Silti ajattelin, että haluan imettää enkä halua ”luovuttaa”. Sitä on kuitenkin itselleen aina hirveän kriittinen ja ainakin minulla oli jollain tavalla itsekerätyt paineet että ei saa ”epäonnistua”.

Muiden mielipiteillä väliä - vain omassa päässä

Mietin usein mitä muut ajattelisivat ja mitä vastaan jos kysytään miksi en täysimetä. Ajatukseni juontaa todennäköisesti kauhutarinoihin jossa on kauhisteltu korviketta.

Hah. Nyt tosin jo mietin, että miksi joku edes kysyisi. Itsekään en tuhlaa ajatustakaan miettien, että mitä ja milloin muiden vauvat syövät? Minulle pääasia on, että vauvat kasvaa ja on onnellisia.

Kynnys kuitenkin imetyksen lopettamiseen oli iso. En edes tiedä miksi.

Jotenkin sitä ajatteli, että kun imetys onnistui alkuun, niin aloin syyttämään itseäni asiasta ja se tuntui pahalta. Joka kerta kuitenkin sekä minä että läheiseni järkeilevät, etten missään nimessä ole epäonnistunut. Ja kyllähän minä sen tiedän. Jokainen onnistunut imetyskerta saa hyvälle tuulelle ja helpottaa mieltä.

Kiinteiden aloitus

Kiinteät alkaa, vihdoin!

Laskin viikkoja ja päiviä kiinteiden aloitukseen. Imetys oli todella vaikeaa. Moni toisteli, että tämä on vain vaihe (voin kertoa, että ei ollut meillä), ja ajattelin jatkuvasti että pian tämä helpottaa. Kokeiltiin vaikka ja mitä keinoja eikä mikään auttanut. Vinkkejä sateli kysymättäkin sieltä ja täältä ja ahdistus vaan kasvoi imetyskertojen myötä.

Onneksi meidän neuvolan terkkari on aivan ihana ja tuki päätöstäni lopettaa imetys ja aloittaa kiinteät.

Perunaa kiehumaan

Robin maistoi bataattia jo 4kk iässä. Aloitettiin pienellä, noin puolikkaalla teelusikalla ja ollaan siitä nyt lisätty maltillisesti.

Myös peruna, porkkana ja luumu on tullut Robinille tutuksi. Edelleen pieninä annoksina jota Robin saa noin kerran tai kaksi päivässä. Tästä on tullut meille kiva rutiini imetyksen ja pulloshown lisäksi. Ruokailushowssa (lue sotkussa) auttaa Gefferiltä tulleet ihanat Fabelabin ruokalaput ja harsot.

Uudelleenkäytettävät pussukat avuksi vauvan ruokien kokkailuun

Tähän asti olen tehnyt ruuat itse, ja pyrinkin tekemään. Toki on päiviä, kun kaupasta tarttuu aivan varmasti mukaan valmisruokaa vauvalle. Koen kuitenkin, että jos jossain voin säästää sekä vähentää roskaa, on se vauvan ruoka. Nyt jo äidinmaitokorvikkeiden roskat vie yllättävän paljon tilaa meidän pahvinkeräyksestä.  

Gefferin valikoimaan on saapunut HAPS-nordicin mielettömän kaunis valikoima. HAPSilla on mm. ekologisia smoothiepusseja, jotka on uudelleenkäytettäviä ja turvallisia lapsille. Odotan kovasti, että saan pussit testiin, sillä myös muualla kun kotona on saatava ruoka nopeasti.  

HAPS-smoothiepussi

Aion pussittaa smoothiepusseihin mitä milloinkin, sillä niistä on helppo kaataa joko ruoka lautaselle ja lämmittää, tai imukorkin avulla nauttia ruoka suoraan. Pussit täytetään alhaalta ja ne on helppo sulkea. Tuote-esittelyssä lukee, että pussit ovat tiiviit eikä ne vuoda. Palaan tähän asiaan siis testauksen jälkeen. Veikkaanpa, että jatkossa tulee tehtyä ihan valmis smoothie meille molemmille pussiin mukaan. 

Ja niille jotka taistelee imetyksen kanssa. Se helpottaa - ehkä. Jos käy niinkuin meille, ota pullo käteen, hengitä, ja syötä vauva. Kai tälle joku päivä nauretaan! Ja muista, olet yhtä hyvä äiti lapsellesi, imetit tai et. 

/Oona, maailman paras äiti juuri Robinille

Leave a comment